Harva asia on yhtä kaunis, kun polku. Harvakseltaan juuria, tamppaantunut askeleista aika tasaiseksi, sopiva alamäki ja ajoittaisia jyrkkiä korkeuden muutoksia. Sitä pyörällä alas reilusti kovempaa, kun oikeesti kannattais. Kaikki muu sulkeutuu ulos ja jäljelle jää tasapainoaisti ja ohut kaista polkua edessä. Kaikki muu lakkaa. Adrenaliini, dopamiini ja oksitosiini virtaa, kun koitat pysyä pystyssä tietäen, että tasapainon menettäminen tai vähän ohi ajaminen tietää kipua. Lopulta mäki päättyy ja vauhti hidastuu. Elämä palaa normaaliks ja kaunis hetki katoaa.
”Tämä sälli on adrenaliini riippuvainen tekotaiteellinen paskiainen.”
Oiva Vellonen
Sällit - Tampereen poikateatteri 